Välillä niinku hetki sitten (pienen vain) mietin oisiko vaan parempi että lähtisin täältä pois? Ettei minua enään oisi? Oisiko se kaikille vaan helpompaa ja ennen kaikkeaan minulle itselleen helpompaa. Helppoa oloa.
Kukaan ei tiedä sitä tunnetta mitä kannan. Kukaan ei ymmärrä kuinka minuun sattuu. Hymyilen ja koitan olla vahva mutta silti pääni on on täynnä ajatuksia,sisin täynnä kipeitä tuntemuksia. Tunnen etten missään tällähetkellä onnistu.
Uusi hippileirinikin jäi vain yritykseksi,lyhkäseksi koska sairastuin tähän kamalaan lunssaan 🙁 voimat ovat ihan vähissä fyysisestikkin. Koska tämä kaikki loppuu? koska alkaa minun kauteni? kovasti sitä yritän.
kaikesta huolimatta yritän hymyillä ja rakastaa itseäni. vaikeaa. eipä.
Timanttini on rakas ja viisas. Ilman heitä kin oisin jo lähtenyt. Vaikka mietin oisiko heidänkin parempi jos lähtisin?
Laitan kädet ristiin ja polvistun. Auta minua. Näe hätäni,kuule minua,nosta minut.
En lottovoittoa pyydä vaan itseni takasin.
Merkinnät RSS-syötteenä