Lapsuus tulee aina välillä mieleen varsinkin kun itselläni vm 97 tytär. Mietin monesti mitä itse tein ja olin hänen ikäsenenä. Onneksi saan olla kiitollinen ja kiittä luojaa ja kasvatustani ja tytärtäni siittä ettei hän ole ollenkaan samanlainen kuin minä, vaikka toisaalta tässä nykypäivänä kaikenmaailman härpäikeiden ja yltäkylläisyyden määrin voisin jopa toivoa että maailma olisi samanlainen kun silloin vuonna 92-94.
Jotnkin vain tämä kaikki tuli mieleen, juurikin tuosta yltäkylläisyyden myötä. Tyttärelläni on i phone. Minulla oli punainen painonäppäinpuhelin OMASSA HUONEESSANI, jatkojohdolla liitettynä eteisen pistookkeeseen. Se oli minulle todella luxusta ja ihkuu <3
Nyt vuosia vuosia myöhemmin sain teini ikäni jotenkin mieleen. Nappasin Marianne karkin suuhun ja suuntasin parvekkeelle tupakalle. Poltin yhtäaikaa tupakka kun rouskutin karkkia, siittä muistot tulivat mieleeni.
Silloin ei meidän ”kylän” teineillä ainakaan ollut jokapäivästä karkkipäivää tai mitään muitakaan ”herkkuja” päivittäin. Se oli harvinaista jollain meistä oli karkkia, limua, tupakkaa tai muuta luxusta.
Olimme tiivis teiniyhteisö joka kokoontui tarhan tai koulun pihalle tapaamaan toisiamme. Jollain varaikkailla perheillä oli ollut varaa ostaa mopo teineilleen toisilla ei. Omat vanhemmat olivat jääneet työttömäksi ”laman” aikaan.Minulla ei ollut mopoa, mutta melkein sain itse ostettua tupakkia jonka kuitenkin äitini osti ja se oli luxusta minulle.
Jollakulla taisi olla karkkia ja tarjosi sitä meille kaikillE. Se oli luxusta. Seuraavana päivänä jollakulla taisi olla ISO cocacola ja tarjosi sitä muille. Samasta pullosta joimme me n 15 teiniä ja nauitimme. Jollakulla oli tupakka joita poltimme me samat 15 teiniä. Jollakulla oli kotiintulo aika mennyt jo ja joku meistä heitti hänet mopolla äkkiä kotiin jottei tulisi ongelmia. NÄin tiivis ihana ja huomaavainen oli meidän teiniyhteisö. Itkulla katson ja näen nyky teinienyhteisöä kuinka erilainen ja yksinäinen se onkaan. Kaverit eroaa toisistaan ja tekevät kaiken pahan vanhemmilleen mitä vaan voivatkaan. Mutta aika parantaa haavat ja nämä omat ”lama” ajan teini muistot saavat hyvän milen hymyn naamalleni. Jos muistat, hymyile ja muistele <3 niin minäkin tein mariannekarkin ja tupakan tahtiin. Varmasti muistelen lisää ja ostan mariannekarkkeja jatkossa. Ihania muistoja LAMAAJASTA.
Merkinnät RSS-syötteenä