Ihanaa lunta,huuhdahdin perjantai aamuna. Lähdin onnellisena ja iloisena töihin. Sain pukea kaulaliinan, pipon ja hanskat. Hanskat jäivät kotiin. Putsasin auton lumet ja nautin siittä. Oli lunta kylmä ja aivan ihana mieli. Sormia pelelti. Kipasin hanskat ja naureskelin yksinäni. Ihanaa olla minä nyt taas. Olen kaivannut sitä isoo kylää. Junalla kulkemista siellä, pitkiä työmatkoja ja hassuja …
Haiseva joen kaupunki on ihana.Rakkautta minulle, parhautta elämänhuumetta ja elämänaihetta täällä. Lähdin maailman ympärysmatkalle. Nostin nokkani pystyyn ja pakkasin repun. Ajattelin että voisin lähteä täältä pidemmällekkin reissulle, suureen matkaan hakemaan uusia kokemuksia, mutta ei. Saavuin kännisenä määränpäähän, painava kassi olallani ja itkin.Pää kyyryssä jaloista kiinni pitäen.Ajattelin väärin. Minut valtasi suuri kotiikävä. Niin kova ikävä olentoa …
Viikatessa pyykkejä, pää märkänä ja jalat muussina mietin mikä tarkoitus minulla on? Timanttini ovat ollet tarkoitukseni. Impro ja muut ystäväni. Nyt tämän kaiken jälkeen tämän kaiken keskellä mitetin. Voitteko kuvitella mitä mietin? Joo o kyllä mietin uutta hippileiriä siellä missä minun ei ollut hyvä olla. Täällä haisevan joen kaupungissa jota niin kaipasin, ei ole minulle …
Välillä niinku hetki sitten (pienen vain) mietin oisiko vaan parempi että lähtisin täältä pois? Ettei minua enään oisi? Oisiko se kaikille vaan helpompaa ja ennen kaikkeaan minulle itselleen helpompaa. Helppoa oloa. Kukaan ei tiedä sitä tunnetta mitä kannan. Kukaan ei ymmärrä kuinka minuun sattuu. Hymyilen ja koitan olla vahva mutta silti pääni on on täynnä …