Ihanaa lunta,huuhdahdin perjantai aamuna. Lähdin onnellisena ja iloisena töihin. Sain pukea kaulaliinan, pipon ja hanskat. Hanskat jäivät kotiin. Putsasin auton lumet ja nautin siittä. Oli lunta kylmä ja aivan ihana mieli. Sormia pelelti. Kipasin hanskat ja naureskelin yksinäni. Ihanaa olla minä nyt taas. Olen kaivannut sitä isoo kylää. Junalla kulkemista siellä, pitkiä työmatkoja ja hassuja naapureita. Ihanaa työpaikkaani. Tiedän etten tuu koskaan saamaan sitä takasin. Kaipaan ihan valtavasti. Kaipaan jopa sitä pahaa oloakin. Pitkään on tuntunut hyvältä vaikka välillä kummalliselta ja tyhjältä. Hetken päästä olen täyttänyt itse omilla teollani sen tyhjyyden. Voipa saisin palata sinne ja tehdä uuden valinnan. Koita täältä saada samanlaisen paikan ja olon itselleni. Vaikeeta kun ei kuulu mihenkään niin ei voi palata mihenkään muuhun kun menneisiin muistoihin. Muistot ne kantaa eteen päin. Olen päättänyt tehdä itselleni uusia muistoja joita tulen viellä kaipaamaan. Neljänpromillen sokerihumalassa pienen timanttini kanssa löllyn. Katson ulos ja hymyilen. Timanttini rakastaa minua <3 minä rakastan häntä ja isompaa timanttiani. Huomenna näemme ja nauramme. Tänään poden karkkikrapulaa ja mietin mitä haluan,minne suuntaan lähden ja mitä olen, mitä tulen olemaan. Ainakun avaan tai suljen oven, on minulla monta ideaa tästä elämästä. Minne ne laittaisin, mitä niillä tekisin. Olin vähällä toteuttaa yhden. Ei ei viellä ole sen aika. Katsotaan joulun jälkeen missä olen ja kuka olen.
Muistoista meidät on tehty, muistoja me temme.
Merkinnät RSS-syötteenä